Charles Sandison

Pitääpä vinkata vielä kun kaupoista löytyy, että tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä (3/2011) oli useamman sivun juttu Ars Fennica 2010 -voittajasta, tamperelaistuneesta skottitailijasta, Charles Sandisonista.

Sandison kuuluu ehdottomiin suosikkeihini, sillä harva teos on saanut minut innostumaan niin kuin Ars ’06:ssä Kiasman lattioilla ja seinillä elintilasta kamppailleet ”love”- ja ”hate”-sanat. Lähes kaikki aiemmat näkemäni ”datateokset” olivat olleet valmistyökaluilla tuotettua pintaa ja täten väistämättä videoteosmaisen syklisiä tai sitten estetiikaltaan lähempänä demoskenemäistä koreilevaa käsityöläisyyttä vailla kovin pitkälle kantavaa konseptuaalista tasoa.

Charles Sandison, Love & Hate (2004)

Sandisonin turhasta riisutuissa teoksissa visuaalisuus perustuu sanamassojen yhdessä muodostamiin muotoihin, tekstuureihin ja jatkuvaan liikkeeseen. Teosten sisällöllinen pääpaino on kuitenkin sanojen välisissä suhteissa. Aiemmin mainitun Love & Haten lisäksi kuvaavana esimerkkinä voisin nostaa Sandisonin vuoden 2008 Waltari-näyttelyyn tekemän teoksen, jossa Sinuhe egyptiläisestä irroitetut sanat vilistivät pitkin Ateneumin aulaportaikkoa muodostaen alkuperäistekstin mukaisia lauseita sopiviin vierustovereihin törmätessään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s