Avainsana-arkisto: taiteilijat

Diskurssit suoriksi

"Taidepuhe on usein höpöhöpöä", Kaisa Heinänen (HS 7.9.2010, C1)

"Taidepuhe on usein höpöhöpöä", Kaisa Heinänen (HS 7.9.2010, C1)

Aamun Hesarissa (7.9.2010, C1, ) oli mainio juttu taidepuheesta ja sen vaikeaselkoisuudesta. Kaisa Heinäsen haastattelema taidehistorioitsija Satu Itkonen puolustaa yleisöä ja moittii tarpeettomia sivistyssanoja, anglismeja ja koukeroisia käsitteitä näyttelyteksteissään viljeleviä taiteilijoita. Aihetta on, mikä käy hyvin ilmi seuraavasta valokuvataiteilija Ari Kakkisen näyttelytiedotteen sitaatista ja sen käännöksestä:

”Valokuvallinen indeksi on osoittautunut todellisuussuhteen takaajan sijaan ennemminkin johonkin intensiteettiin osoittavaksi eleeksi.”
– valokuvataiteilija Ari Kakkinen kuvailee töitään

”Valokuva ei viittaa näkyvään todellisuuteen – ennemminkin se tavoittelee jotain voimaperäistä näkyvän todellisuuden takana.”
– taidehistorioitsija Satu Itkosen käännös Kakkisen tekstistä

Pisteliään osuva on Hän löytää käytännölle myös varsin osuvan selityksen:

”Teksteissä taiteilija tavallaan nostetaan käsityöläisestä filosofiksi. Monet ehkä ovat sitä, ja osaavat itsekin hyvin kirjoittaa, mutta eivät suinkaan kaikki.”

Ei Itkonen teoreettista puhetta kokonaan kieltämässä ole, mutta muistutus yleisön huomioimisesta heille osoitetuissa teksteissä on enemmän kuin aiheellinen. Ei kai taiteilijan (tai kriitikon!) pätevyys siitä luhistu, jos asioita välillä kuvaillaan vähemmän fiinillä tavalla. Jutussa silmätikuksi noussut Kakkinen selittää heideggermaista puuroaan, noh, juurikin Heideggerin lukemisella väitöskirjaansa kuuluvan näyttelyn koonnin yhteydessä. Hyvä lisäkysymys voisi olla, että onko galleristeilla oma vastuunsa ketjussa.

Hatunnosto Heinäselle ja Itkoselle hyvästä jutun- ja keskustelunaiheesta. Pitääpäs kaivella jostain Itkosen aihetta käsittelevä Selkoa nykytaiteesta -kirja (Kirjapaja, 2008).

***

Kun kerran selkokieltä puolustetaan, niin täytyy tietysti mainita, että otsikon sana ”diskurssi” tarkoittaa puhetta tai keskustelua ja sitä käytetään viitatessa etenkin teoreettiseen keskusteluun ja tarkasteltaessa jotain keskustelua tieteellisin menetelmin (diskurssianalyysi). Sinänsä hauskaa, että sana tulee latinasta ja on tarkoittanut alunperin ympäriinsä juoksentelua.

Helmut Smits

Jeren blogista löytyi kuva tästä hollantilaisen Helmut Smitsin nokkelasta Dead Pixel in Google Earth -teoksesta (2009):

Helmut Smits, Dead Pixel in Google Earth (2009)

Helmut Smits, Dead Pixel in Google Earth (2009)

Taiteilijan maahan polttama neliö on kooltaan 82 x 82 cm, jolloin se vastaisi Google Earthissa kilometrin korkeudelta katsottuna yhtä näytön pikseliä.

Harmillisesti teosta ei oikeasti löydä Googlen satelliittikuvista – ei ainakaan vielä, sillä tiettävästi kuvaavat satelliitit eivät ole toistaiseksi tallentaneet teosta. Vaikka se siellä näkyisikin taitaisi olla ensimmäinen Googlen karttaohjelmaan luotu teos, mutta idea matkia teoksella LCD-näytöissä usein esiintyviä virheitä on mainio ja tuo konseptiin lisäkerroksen, joka vetoaa ainakin minuun tehokkaasti.

Smitsiltä löytyy muutakin mielenkiintoista, esimerkiksi readymade-hengessä luotu Flamma (2008), jossa taiteilija tekee Ikeasta löytyvistä tuotteista tulentekotarpeet ja nuotion:

Helmut Smits, Flamma (2008)

Helmut Smits, Flamma (2008)

Helmut Smits, Flamma (2008)

Helmut Smits, Flamma (2008)

Jos Flammasta poimittavissa oleva kulutuskritiikki resonoi positiivisesti ideaa pureskelevassa, niin säväreitä saa varmasti myös Smitsin mainostaulujen eteen istuttamista puista:

Helmut Smits, Tree in front of Billboard (2006)

Helmut Smits, Tree in front of Billboard (2006)