Helvetica

Julkaistu 22/05/2009| Jätä kommentti

Selailin tuossa hyllyyni tiensä löytänyttä Helvetica: Homage to a Typeface -kirjaa, joka nimensä mukaisesti on kunnianosoitus 1957 suunnitellulle Helvetica-kirjaisintyypille. Fontin keräämään ylistykseen saa törmätä tuon tuostakin ja itsekin tunnun suosivan sitä usein valinnoissani, joten Helvetica saakoot kunnian olla tämän blogin ensimmäisen varsinaisen postauksen aihe.

Helveticaa voisi kuvailla fonttien vaniljaksi – perusvarma valinta, joka kuitenkin toimii lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Tai jos faneilta kysyy, niin Helvetica tietenkin se aito ja oikea vanhanajan vanilja, ja sen esanssinen teollisuusvaniljan titteli menee 1982 suunnitellulle Arialille, jota syytetään usein Helvetican suoraksi kopioksi. Eipä silti, ei Helveticakaan ole ensimmäinen lajissaan, vaan sekin on paljon velkaa Akzidenz-Groteskille, jonka kilpailijaksi se kehitettiin.

No olipa miten oli. Arial ja Helvetica ovat tänä päivänä ne kaksi käytetyintä sans-serif-luokan kirjaisintyyppiä. Niiden vastakkainasettelu on herkullista, sillä pelkän Helvetican tarkastelu ei oikein tunnu missään.

Äkkivertailulla eroja näiden kahden väliltä on vaikea löytää:

Kuva: Arial- ja Helvetica-fonttien vertailua.

Kuva: Arial- ja Helvetica-fonttien vertailua. Äkkiseltään erot ovat aika huomaamattomia.

Monet merkeistä ovatkin käytännössä identtisiä, mutta osassa ero on aika selkeä:

Kuva: Esimerkkejä Arial- ja Helvetica-fonttien ilmeisimmistä eroista.

Kuva: Vertailuesimerkkejä Arial- ja Helvetica-fonttien ilmeisimmistä eroista. Helvetica muodot ovat symmetrisempia.

Ja vielä tarkemmin katsoen, kilpakumppanien väliltä löytyy perustavanlaatuistakin eroa:

Kuva: Viistoa vai tasaa? Lähemmässä tarkastelussa Arialin ja Helvetican peruserot alkavat hahmottua.

Kuva: Viistoa vai tasaa? Lähemmässä tarkastelussa Arialin ja Helvetican peruserot alkavat hahmottua.

Kumpi sitten on parempi tai kauniimpi?

Luettavuuden puolesta en löydä niin suurta eroa, että osaisin käytännön kriteereillä kallistua puoleen tai toiseen. Jos merkkejä tuijottaa itsenäisinä esteettisinä teoksina, niin täytyy myöntää, että käännyn vanhanajan vaniljan puoleen. Helvetican symmetrisyys tekee siitä kauniimman – ero tulee paremmin esiin julisteissa ja logoissa.

Ei Arialia voi silti erityisen rumaksikaan haukkua. ”R” ja ”r” näyttävät itsenäisinä merkkeinä paremmilta kuin Helvetican hieman ärsyttävästi liehuva ”R” ja kömpelö ”r”.  Ja joskus pienen t-kirjaimen viisto hattu ja pienen f-kirjaimen pidempi yläsakara vain soveltuvat käyttökohteeseensa paremmin.  Tosin tekstiin ladottuna Helvetican symmetrisyys vie jälleen voiton niidenkin kohdalla. Arialin paletista löytyy kuitenkin yksi merkki, joka peittoaa Helvetican vastaavan tilanteessa kuin tilanteessa, se on euro-merkki eli ”€”, jonka avoimuus ja linjassa kulkevat leikkaukset, vain toimivat kuin ohjus.

Kauneutta arvioidessa ei sovi unohtaa ulkoisia syitä, jotka luonnollisesti vaikuttavat mielipiteeseeni. Helveticaa ylistävät kirjat, videot, sivustot ja ammattilaisten mielipiteet vaikuttavat tietysti omaan tulkintaani. Diggailun katu-uskottavuutta helpottaa myös Arialin levinneisyys Microsoftin lisättyä sen Windows-käyttöjärjestelmänsä vakiofonttipalettiin.

Ehkä Arialia on osittain kiittäminen Helvetican suosikkiasemasta – toisen saatavuus on itsestäänselvä, toisen hankkiminen vaatii valtavirrasta poikkeavaa kalustoa tai ostoksilla käyntiä. Valitsemalla Helvetican voi ilmaista tietäväsä eron, vaikka valinnalla ei laaemmassa mittakaavassa olisi ”vaikutusta myyntiin”.

Olisipa hauska tietää kumman fontin hehkutuksesta tietämättömät valitsisivat – vai pitäisivätkö he koko kysymystä typeränä?

***

Aiheeseen liittyen:

Kategoria(t): estetiikka, vertailut Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti